Krakova

Tulimme eilisiltana takaisin Krakovasta. Vaikka koko reissun ajan kaupungissa oli jäätävä viima, mieli oli lämmin, sillä kaikkialla ihmiset olivat niin ystävällisiä. Todella viehättävä kaupunki kaikessa ränsistyneisyydessään. Suosittelemme vierailemaan Krakovassa kuitenkin hieman lämpimämpään vuodenaikaan, sillä tammikuun kylmyydessä pihalla oli niiin jäätävää.

Lähdimme matkaan keskiviikkoaamuna 5.30 tai oikeastaan vähän myöhemmin, sillä bussi oli myöhässä. Autoa piti myös vaihtaa jossain vaiheessa matkaa. Kuskit kuuluttivat asiansa vain puolaksi, joten tollona istumme ensimmäisessä bussissa niin kauan, että erikseen käskettiin mennä toiseen autoon. Yhteensä matka kesti noin yhdeksän ja puoli tuntia. Se hujahti mukavasti, kun saattoi nukkua.

Meillä oli aivan superhyvä hotelli mainiolla sijainnilla (http://www.booking.com/hotel/pl/globus-krakow.fi.html?aid=311095;label=globus-krakow-qLcHg5yLomgz*aZbq7E5MwS5753606829:pl:ta:p1:p2:ac:ap1t1:neg;ws=&gclid=CO_K4dSP97QCFSHHtAodtnoATg). Huone maksoi yöltä alle 40 euroa ja siihen sisältyi myös hyvä aamiainen. Joka päivä siivooja jätti huoneeseen pari pikkupulloa vettä, koska Puolassa ei suositella hanaveden nauttimista.

Keskiviikkona katselimme paikkoja, kävimme pubissa ja söimme Il Calzone -ravintolassa (http://www.ilcalzone.pl/). Oli hyvää calzonea.

Harmaita taloja.

Torstaina kävelimme läpi kaikki perusnähtävyydet: juutalaiskaupunginosan Kazimierzin, vanhankaupungin ja Wawelin linnavuoren. Tuuli oli jäätävä, joten emme pysähtyneet kovin pitkäksi aikaa ihailemaan näkymiä. Joenvarsi ja puistot ovat varmasti keväällä ja kesällä kauniit. 

Krakovassa on paljon harmaita ja tummuneita rakennuksia, vähän repsottavia. On siellä myös hienoja taloja ja paikkoja, sillä Krakova on Puolan suuremmista kaupungeista ainoa, joka selvisi melko vähillä vahingoilla toisesta maailmansodasta.

Kazimierissä oli muuten pitseria, jonka listalla oli pitsa nimeltä Hard Times. Siinä ei tietystikään ole yhtään täytteitä. Alueella oli useita kivannäköisiä kahviloita ja ravintoloita.

 

Wawelin linna

Vanhankaupungin katuja.

Shoppailimme myös Galeria Krakowskan H&M:ltä urheiluvaatteita (http://www.galeria-krakowska.pl/). Nike-kauppa ei ollut yhtä hyvä kuin Prahassa. Ostarilla oli paljon kauppoja monessa kerroksessa, joten siellä sai kyllä ajan kulumaan.

Kävimme myös teellä ja kahvilla ostarilla.

Ostettiin vissiin koko urheiluosasto.

Illalla söimme puolalaista ruokaa W Starej Kuchnissa (http://www.wstarejkuchni.pl/). Todella mukava ravintola, ihana palvelu ja savuntuoksu. Ville testasi puolalaisen mahakeiton ja lihalautasen, Outi puolalaisen lampaanjuuston ja perunapannarit sienikastikkeella. Maistoimme myös paikallista vodkaa. Nam.

Talo tarjosi alkupalaksi leipää ja valkosipulivoita.

Ihanaa puolalaista lampaanmaitojuustoa ja karpalohilloa.

Mahakeitto.

Puolassakaan ei säästellä annoskoon kanssa.

Perjantaina teimme päiväreissun Auschwitziin. Eihän siellä iloista ollut, vähän teki pahaa ja suretti, mutta hyvä siellä oli käydä. Taas oli ihan järkyttävän kylmä päivä, eikä edes ajatus siitä, ettei itse tarvitse olla ilkosillaan kasteltuna siinä viimassa, lämmittänyt tarpeeksi. Mutta kyllä siinä mietti, että on itsellä ollut asiat aina todella hyvin.

Hyi, kun tuntui hirveältä kävellä hiljaisuudessa wall of deadille.

Auschwitz II-Birkenau.

Bussimatkalla Auschwitziin huomasimme, että todella monien talojen seinällä tai pihalla oli Jeesus-patsas tai joku muu uskonnollinen juttu. Puolalaiset ovat uskonnollista porukkaa. Paavi-postikorttejakin sai joka paikasta.

Illalla kävimme Beer Galleryssä ilahduttamassa sydäntämme päivän kauheuksien jäljiltä (http://www.beergallery.pl/). Hyvä valikoima erilaisia oluita ja siellä oli jopa siideriä.

Ihanan viihtyisiä pubi.

Söimme jälleen italialaista ruokaa, koska edellispäivän puolalaisateria oli niin tuhti. Ei italialainen varmaan paljon sen kevyempää ollut, mutta tuntui, ettei siitä tule ihan niin pahaa ähkyä.

Vanhakaupunki iltavalaistuksessa.

Lauantaina kävimme aamupalalla ja istuimme koko päivän bussissa matkalla kotiin. Puola näytti harmaalta ja siellä on paljon kamalannäköisiä taloja, mutta myös kiinnostavannäköisiä kaupunkeja.

Taaskaan matka ei sujunut toilailematta, koska vaihtopaikalla olikin useampi bussi ja olimme ilmeisesti aluksi matkalla Zürichiin. Onneksi kuskit laskevat matkustajat, joten meidät komennettiin lopulta oikeaan autoon. Matkaan meni tällä kertaa yli 10 tuntia, koska autot olivat myöhässä. Loppumatkasta alkoi vähän tympiäkin, koska bussiin ei saanut valoja ja olisimme halunneet lukea. Tv:ssä pyöri puolaksi dubattu Notting Hill, jossa yksi ja sama miesääninäyttelijä puhui kaikki repliikit, myös Julia Robertsin.

Tänään nukuimme pitkään, kävimme salilla ja kaupassa. Ilta öllötetään ja katsotaan ohjelmia. On muuten hirveän hyvä liike, kun nappaa 15 tai 20 kilon levypainon käteen ja rutistelee kyljelle. Tuntuu.

Outi & Ville