Sapa

Taas hujahti viikko. Ollaan käyty koulussa ja sairastettu. Mukava, että koulu ja urheilu tuovat arkeen rutiinia. Vaikka tällä viikolla salielämä onkin jäänyt minimiin.

Opiskelu englanniksi on sujunut yllättävän hyvin. Vähän enemmän tosin pitää keskittyä tunneilla kuin Suomessa, jotta pysyy asiassa mukana. Ja joskus on vaikea muodostaa järkevää vastausta yllättäen tulevaan kysymykseen, mutta samoin se on suomenkielisilläkin tunneilla. Aivan hyvin siis menee.

Tänään oli Václavske námestilla Titanic-kakkuja.

Herkkupullaa.

Aukiolla on ollut jo monta viikkoa erilaisia ruokakojuja.

Tämän nimistä se pulla on. Ikinä ei meinaa muistaa.

Tänään kävimme Sapassa, joka on aasialainen kauppa-alue vähän kauempana Prahan keskustasta. Sinne pääsee, kun kulkee ensin punaista metroa Kacerov-pysäkille ja vaihtaa bussiin numero 113. Bussista pitää jäädä pois Sídlište Písnicellä. Täältä löytyy jotain juttua paikasta: http://www.expats.cz/prague/article/czech-food-drink/asian-trade-center-sapa/.

Nähtiin bussimatkalla norsuja! Pari kertaa piti kääntyä uudelleen katsomaan, mutta siellä ne sirkuksen vieressä olevalla laitumella käyskentelivät. 

Sapa on rähjäinen alue täynnä laatikkomaisia halleja, joissa myydään vaikka mitä. Tavaraa löytyy virveleistä saunavoimisteluasuihin(?). Ostettavaa emme löytäneet, mutta oli mukava vain katsella. Ihmiset eivät olleet liian myynti-intoisia ja vaikka oli lauantai-iltapäivä, oli rauhallista. Alueella pyöräili jatkuvasti vastaan nuudelikeittopoika, joka kuljetti nuudelikeittoannoksia tilaajilleen.

Lounasankka, paistetut nuudelit, olut ja inkivääritee kustansivat 350 korunaa tippeineen.

Rähjäistä oli.

Prahassa on paljon vietnamilaisia, jotka pitävät muun muassa monia potravinyjä pystyssä. Potravinyt ovat pieniä kauppoja, jotka ovat auki myöhempään kuin isommat ketjukaupat. Jokusen kerran on tullut napattua niistä mukaan viinipullo ja sipsipussi.

On taidettu kirjoittaa aiemminkin, että ihmiset eivät hymyile täällä paljoa. Ainakaan kaikki paikalliset. Tämä liittyy ehkä siihen, miksi palvelu tuntuu mielestämme paikoin töykeältä. Czech society -kurssilla eräs opettaja kertoi, että se on vain tapa käyttäytyä. Hymyttömyys ei kerro siitä, että täkäläiset olisivat epäystävällisiä. He hymyilevät kuulemma vain tutuille. Tuntemattomien välillä ei ole luottamusta, joten tšekeillä ei tällöin ole tarvetta hymyillä. Periaatteessa ihan järkeenkäypää. Hyvä tietää asiasta niin ei tarvitse ottaa itseensä, kun ei hymyä irtoa. Niin niitä kulttuurieroja löytyy.

Vähän pitää vielä hehkuttaa, että onhan tämä varmasti paras vaihtopaikka, mikä voi olla. Koko kaupunki on niin kaunis ja aina löytyy uusia paikkoja, joita ei ole aiemmin huomannut. Eikä olla vielä koluttu kuin muutamaa aluetta. Syksy täällä on ihana, koska valoa on enemmän kuin Suomessa. Alakuloisia syyspäiviä on siis vähemmän. Voi toki johtua myös siitä, että koko ajan on uutta tekemistä ja näkemistä.

Hintatasokin on sopiva. Syöminen ja juominen tuntuu Suomeen verrattuna niin edulliselta, että kotiin palatessa iskee varmasti hintashokki. Hintataso tuntuu kuitenkin edulliselta, koska saamme hyvät tuet ja tulemme Suomesta, jossa on kalliimpaa. (Ville tosin ei ole enää massipäällikkö, kun tuet loppuvat.) Jos täällä asuisi ja tekisi töitä, saisi täkäläistä palkkaa, joka ei ole Suomen palkkoihin verrattuna kauhean ihmeellistä. Sillä ei liiemmin juhlita, vaikka hinnat ovat edullisemmat kuin jossain muualla.

Semmoista tällä kertaa. Nyt me lähtään baariin! Ahoj!

Outi & Ville