Niin outoa

Outo on paras sana kuvaamaan oloa paluun jälkeen. On outoa syödä aamulla puuroa tutun, mutta silti hieman vieraan pöydän ääressä, outoa käydä saunassa, outoa nähdä vanhat tavarat, outoa kävellä Oulun katuja.

Lennot sujuivat hyvin ja olivat ajallaan. Kentällä meitä odotti kyyti ja ihanan värisiä ruusuja, alppilassa siivottu koti. Ensimmäinen ajatus ovesta astuessa oli, että miten tämä asunto on näin pieni! Ennen luulimme, että tässä asunnossa on korkeat huoneet, tilaa. Ei ole.

Matkalla.

Siivoilu ja paikkojen järjesteleminen meni paluuiltana pitkälle aamuyöhön. Kaikki tavarat olivat jotenkin oudosti. Oudoissa paikoissa. Meinasi ahdistaa ja surettaa. Kaikki niin samaa, mutta silti vierasta.

Aamulla katsoimme ikkunasta ulos ja tuli epätodellinen hetki, jossa mietimme, olemmeko edes olleet missään. Outous on ollut mukana nämä pari päivää.

Eilen kävimme hoitamassa asioita kaupungilla, bussikorttia ja sellaista. Ensivaikutelma Oulusta on PIENI ja näin talvella ruma. Ei ole kauniita, vanhoja taloja ja kapeita katuja. Ei linnaa näköpiirissä. Outoa ja tyhmää myös, kun kaikkialla puhutaan suomea. Missä on tšekin kieli?

Kodin suhteen outous alkaa vähän helpottaa, koska heitimme noin kolmasosan kaapeissa olleista tavaroista roskiin ja yhden kolmasosan pakkasimme kirpputorille meneviksi. Pitää loppukeväästä laittaa ne myyntiin. Nyt täällä näyttää taas omalta.

Niin kaunis väri.

Täällä sitä ollaan.

Tänään kävimme hoitamassa opiskeluihin liittyviä asioita. Ville lopputyöpalaverin, vaihtopisteiden kirjauksen, Outi myös vaihtoasioita, lopputenttimatskuja ja gradun lähteitä. Haimme myös salijäsenyydet Teknopalatsille. Tekee hyvää päästä huomenna urheilemaan. Valinnanvaraa on. Ehkä uusi les mills grit? Vaiko sittenkin kahvakuula?

Paluu on ollut väsyttävä. Kaikki tuntuu oudolta. Ikävällä tavalla tutulta ja kuitenkin vieraalta. Lisäksi pitää hoitaa niin paljon asioita. Jossain vaiheessa, kun saamme allekirjoituksia vaadittaviin lappuihin, pitäisi tehdä myös apurahan loppuosan saamiseksi vaadittavat hakemukset.

Onneksi täällä on sentään parempi sänky kuin Prahassa ja kevättalven aurinko on ihana. Bussin odottamista pakkasessa taas ei ollut lainkaan ikävä.

Outi & Ville