Yöllisiä pohdiskeluja

Yhtenä iltana valvotti ja mielessä alkoi pyöriä jälleen paluu Suomeen. Tuli surku. Ajasta täällä on tullut niin tärkeä. Sitä alkoi miettiä, mitä jos/kun Suomessa kaikki on aivan niin kuin ennenkin. Itse on kuitenkin muuttunut. Ainakin vähän. Mitä jos tämä muuttunut minä ei säily? Jotenkin täällä on oppinut ottamaan iisimmin, ei tarvitse aina olla niin stressissä ja huolessa ja joku vikana. Eikä aina tarvitse olla niin kiire. On vain hyvä.

Olemme myös miettineet, olisiko Prahasta tullut näin tärkeä ja koti, jos jompikumpi meistä olisi lähtenyt vaihtoon yksin. Ei varmaankaan, mutta pääasia, että näin kävi. Tämän kokemuksen jälkeen voi sanoa, että paljosta olisimme jääneet paitsi, jos emme olisi lähteneet.

Nautitaan nyt kuitenkin, kun vielä voidaan, ja eiköhän sinne Suomeen taas sopeudu. Joko nopeammin tai sitten vähän hitaammin. Olemme lukeneet, että usein paluu vaihdosta on vaikeampi kuin tänne tuleminen. Juuri tuo oman paikan löytäminen vanhassa ympäristössä voi tuntua vaikealta. Paluushokiksi nimittävät.

Eilen meillä oli leffatreffipäivä ja kävimme katsomassa Djangon Cinema Cityssä. Kurva dobrý film! Todella hyvää Tarantinoa. Nautimme suuresti leffaelämyksestä.

Kävimme myös syömässä Šalanda-ravintolassa, joka on yksi Krušovice-oluen ketjupaikoista. Paikan omat nettisivut eivät valitettavasti toimi, mutta täältä löytyy osoitetta ja muuta: http://www.lunchtime.cz/salanda/. Muuten oikein kiva paikka, hyvä perusruoka ja yllätyksellisen ystävällinen palvelu, mutta meidän perheen kasvissyöjä fiksuna tilasi juustonsa lihalistalta ja siellä olikin kinkkua välissä. Ainakin Ville sai syödä hyvin ja lähti Outinkin nälkä perunoilla ja tartarkastikkeella.

Siellä piilossa kinkut. Ville tykkäsi.

Hyvää oli vaikka ei iloiselta näytä :D

Illalla katsoimme vielä Anthony Bourdainin Rooma-jakson ja fiilistelimme ensi viikonlopun matkaa. Yhdistetty synttärimatkamme suuntautuu Roomaan. Outi osti sinne lennot Villen synttärilahjaksi ja Outin synttäreitä vietetään sitten paikan päällä pitsan, pastan ja punaviinin voimin. Ihanaa.

Outi & Ville