Todellakin intensiivikurssi

EILC-kielikurssi alkoi eilen, ja se on nimensä mukaisesti intensiivikurssi. Itse tšekin kielen opiskelua on arkipäivisin kaksi kertaa 1,5 tuntia. Perjantaisin on vain yksi luento, jonka jälkeen on Czech culture presentation ja katsotaan tšekkiläinen elokuva. Lähes joka päivälle on lisäksi muuta ohjelmaa. Viikonlopuiksi reissuja. Vapaaehtoisia tosin, mutta niin kiinnostavan kuuloista, että melkein kaikkialle pitää osallistua. Plussaa myös siitä, että moni asia maksetaan meidän puolestamme. Esimerkiksi reissuilla ei tarvitse kustantaa itse kuin yöpyminen ja ruuat.

Eilinen päivä venyi vähän päälle 12 tuntiseksi. Aamu alkoi infotilaisuudella, jossa kerrottiin kurssiin liittyviä käytännön asioita. Meitä on yhteensä yli 40, joten porukka jaettiin kolmeen eri ryhmään. Jokainen ryhmä opiskelee yhden opettajan johdolla noin kuusi päivää, jonka jälkeen opettaja vaihtuu. Ihan hyvänoloinen systeemi. Harmittaa vain ettemme päässeet samaan ryhmään, mutta onneksi kaikki kielikurssilaiset ovat kivoja ja kaikki ovat yhtä hukassa uuden kielen kanssa.

Porukassa on yllättävän paljon suomalaisia, yhteensä seitsemän. Myös muita kansalaisuuksia olevia ihmisiä on useampia, muun muassa turkkilaisia, saksalaisia ja espanjalaisia. Olemme jutustelleet muutaman sanan useimpien kanssa. Ehkä eniten kuitenkin suomalaisten ja yhden virolaisen pariskunnan kanssa. Täällä joutuu pakostakin olemaan sosiaalinen, mikä on kielitaidon kehittymisen kannalta varsin hyvä asia.

Eilen iltapäivällä opiskeltiin tšekin kieltä. Tuntuu, että tunneilla mennään kamalaa kyytiä eteenpäin eivätkä sanat tahdo jäädä mieleen, mutta ehkä tällä vauhdilla ja tiheään olevilla tunneilla on puolensa ja kieli alkaa avautua jossain vaiheessa. Vokaalien ääntäminen on helppoa, koska se menee kuten suomessakin. Konsonantit taas.. No ne, joiden päällä on väkkyrä, tuottavat ongelmia.

Tuntien jälkeen tuutorit auttoivat meitä hankkimaan kuukausikortit julkisiin kulkuvälineisiin. Ville taisi olla porukasta ainoa, joka on yli 26-vuotias ja ei siten saanut halvempaa kuukausikorttia. Outin kolmen kuukauden kortti maksoi vain 30 euroa eli ei juuri mitään!

Illalla oli vielä vuorossa welcome dinner keskustassa. Ruuaksi oli alkuun sienikeittoa, pääruuaksi possua ja perunalettuja sekä kasvisruokana taikinan sisällä pinaattia ja fetajuustoa. Jälkkäriksi vielä struudelia. Melko raskasta, joten pitkän päivän jälkeen oli pakko painella kotiin nukkumaan. Osa porukasta oli kuulemma lähtenyt vielä oluelle.

Tänään language classit olivat jo aamusta ja menivät kivuttomammin kuin edelliset. Opiskelimme muun muassa feminiinejä, maskuliineja, neutreja, muodollisia ja epämuodollisia muotoja, yksinkertaisimpien perusverbien taivutusta ja helpohkoa small talkia. Dobré den. Já jsem Outi/Ville. A ty? Jak se más? Fijn. Co děláte? Jsem student/studentka. Odkud jste? Jsem z finska. Ja niin edelleen.

Tuntien jälkeen kävimme yhden suomalaisen tytön kanssa syömässä koulun lähellä olevassa pubissa. Outi otti kreikkalaisen salaatin, joka ei ollut kreikkalaista salaattia nähnytkään, mutta oli hyvää. Ville söi kanaa ja perunalettusia. Sopivan hintaista ruokaa. Salaatti ja olut alle 4 euroa, liharuoka + olut noin 6 euroa.

Lounas.

Evästauon jälkeen meille oli järjestetty opastettu kierros Prahan linnaan, joka kesti matkoineen noin neljä tuntia. Opas oli hyvä, mutta tietoa tuli niin paljon, ettei sitä kaikkea voi muistaa. Vituksen katedraali oli hieno. Tiedämme nyt myös, missä Kaarlen sillalla kannattaa toivoa ja että Prahassa on tykätty viskoa porukkaa ikkunoista.

Ihan kuin luokkaretkellä olisi ollut. Koko ajan odoteltiin ja laskettiin mukana olijoita.

Alkemistien kammioita katsomassa.

Golden lane.

Huh päivä venyi siis jälleen yli 9 tuntiin ja kohta pitää lähteä iltaohjelmalle, joka on ilmeisesti joku suihkulähde-esitys. Siitä lisää tuonnempana.  Čau!

Outi & Ville